Jaana Kapari-Jatta: Pollomuhku ja Posityyhtynen
Tammi, 2008
Sivuja: 164
Kävin tänään (29.5.) kirjastossa, vaikka yöpöydän reunalla odottaa viisi kirjaa koskemattomina, ja kaksi kirjaa on kesken... Yritän pitää lainattujen kirjojen määrän jotenkin kohtuullisena, mitä tuo seitsemänkään ei kyllä mielestäni ole. Ja sitten kirjastosta tarttui vielä kaksi kirjaa mukaan. Mutta en voi sille mitään, että jos pariin viikkoon ei ole kirjastossa ehtinyt käydä tai sille ei ole ollut tarvetta, niin sinne alkaa kaivata. Sitten yleensä menen käymään kirjastossa, vaikkei sinne suoranaisesti asiaa olisikaan, ja aina tarttuu kirjalistalta jotain mukaankin... Tosin yleensä en kyllä mene kirjastoon, jos ei ole edes yhtä kirjaa palautettavanakin. Ja tänään paikalla sattui sitten olemaan yksi kirja, jota olen etsiskellyt jo jonkun aikaa, mutta jonka kanssa ei olla satuttu ikinä samaan aikaan kirjastoon. Jaana Kapari-Jatan Pollomuhku ja Posityyhtynen. Se piti tietenkin lainata, ja kotiin päästyäni en malttanut millään pitää näppejäni erossa siitä. Oli aluksi tarkoitus vain vähän selailla, mutta päädyinkin lukemaan kirjan alusta loppuun melkein yhdeltä istumalta...
Pidin kirjasta kovasti. Hatty Potter-sarjan suomentaja siis kertoo kirjassa siitä, millainen prosessi tämän sarjan suomentaminen oli, ja yleisesti vähän muutakin suomentamiseen liittyen. Itse tuo kirjojen kääntäminenkin on ihan kiinnostavaa, mutta erityisesti kiinnostivat juuri Potterit. Ja erityisesti ehkä se, miten tietyt nimet, loitsut, eläimet ja muut oli kännetty englannista suomeen. Osaltaan pidin kijasta niin paljon varmaan juuri siksi, että Harry Potter on itselleni hyvin rakas kirjasarja. Liioittelematta paras lukemani sarja koskaan, vaikken kuulukaan päähenkilön suurimpiin faneihin. Pollomuhku ja Posityyhtynen nauratti, aiheutti vilunväreitä ja sai toisinaan tipankin linssiin jostain selittämättömästä syystä. Kai tuohon kirjasarjaan vain liittyy niin suuri tunnelataus... :)
Toisinaan joidenkin lauseiden kohdalla tuli vähän sellainen olo, että kirjailija toisti itseään... Ja toisaalta ehkä mielestäni kirjassa keskityttiin turhankin paljon suomentamiseen yleensä, ja Pottereihin vähän vähemmän. Älkää ymmärtäkö väärin, suurimmalta osin kerrottiin kyllä nimen omaan Pottereista, jotenkin odotin vain vielä vähemmän sitä yleistä käännösjorinaa. Ja koska kirjassa eniten kiinnosti juuri Rowlingin itse keksimien sanojen suomennus, oli se siltäkin osin pieni pettymys... Koska suurin osa näistä yli kymmenenkin vuotta vanhoista mietintäprosesseista ei ollut enää Kapari-Jatalla itselläänkään muistissa. Suunnilleen kerrottiin miten mihinkin suomennokseen päädyttiin, ja miksi jokin suomennettiin ja jotain ei... Mutta olisin mielelläni lukenut enemmän itse mietintäprosessista. Joskin sen kyllä ymmärtää, ettei sellaisia enää muista, eivätkä suomennosten alkuperäiset luonnosversiot ole tallessa missään. Silti vähän harmitti... :p
Kuitenkin kirja oli kokonaisuutena mukava, kevyttä ja kiinnostavaa lukemista. Kirjojen kääntäminen on yllättävän rankkaa ja tarkkaa puuhaa, jotenkin en ole siihen tullut ennen kiinnittäneeksi huomiota... Pienetkin sävyerot voivat vaikuttaa sisältöön loppujen lopuksi niin paljon. Oikein kiva pikaperehdytys kirjojen suomentamiseen siis, ja ennen kaikkea mukavaa Potter-tietoa sarjasta pitäville. Suosittelen kyllä!
2,5/5
P.S. Jonain lähipäivänä voisin tehdä vaikka pienen katsauksen tuohon yöpöydän laidalla odottelevien kirjojen pinoon... :)
Emma Donoghue: Huone
Tammi, 2012
Alkuteos: Room 2010
Sivuja: 323
Suomennos: Sari Karhulahti
Lupasinpas eilen, että aloittelen tätä blogia viimeksi lukemallani kirjalla, joka siis oli Emma Donoghuen Huone. Luin kirjasta arvostelun netissä, ja oli heti pakko varata se lähimmästä kirjastosta, koska kaikki kappaleet olivat lainassa. Teos saapui kirjastoon kahdessa päivässä, ja hain sen sieltä heti saatuani saapumisilmoituksen. Sitten luinkin lähes yhteen soittoon koko kirjan läpi. Siinä meni alle kaksi vuorokautta, mikä on omalla mittapuullani todella lyhyt aika. Ja siinä välissä tuli katsottua Suomi-Venäjä lätkäpelikin ja vietettyä iltaa kaverin kanssa.
Mutta itse kirjaan. Kuten lukutahdista voinee päätellä, rakastuin teokseen kovasti. Jo ensimmäiset pari sivua veivät mennessään ja saivat uppoamaan syvälle kirjan maailmaan. Yksinkertaistettuna tarina kertoo 19-vuotiaana kaapatusta naisesta, joka on siitä pitäen elänyt samassa yhdentoista neliön kokoisessa huoneessa kertaakaan sieltä poistumatta. Huoneessa viettämänään aikana nainen tulee raskaaksi kaappaajalleen ja synnyttää pojan, Jackin, joka ei koskaan ole nähnyt huoneen ulkopuolista maailmaa. Itse asiassa Jack kuvittelee, että kaikki hänen televisiosta näkemänsä on oikeasti vain osa televisiota, ei mitään todellista. Muita ihmisiä ei ole olemassa, ei puita, ei ruohoa, ei autoja, ei jäätelöä. Ihastuin siihen, miten kaikki kuvattiin viisivuotiaan Jackin näkökulmasta. Monta kertaa lukiessani pysähdyin miettimään, miten kirjailija on osannut kirjoittaa niin uskottavasti, niin huikeasti lapsen näkökulmasta. Kirjan kerronta oli jotenkin upealla tavalla uniikkia.
Jossain vaiheessa kirjan alkupuolella huolestuin siitä, alkaisiko tarina jossain vaiheessa toistaa itseään... Äidin ja Jackin päivärytmi oli hyvin uriinsa asettunut, eikä yhdentoista neliön kokoisessa huoneessa uskoisi olevan kauheasti kerrottavaa. Huoleni osoittautui kuitenkin turhaksi, tarina ei missään vaiheessa jäänyt junnaamaan paikoilleen. Jännitystäkin riitti, meinasin paikoitellen syödä kynsien lisäksi sormenikin tapahtumien muuttuessa niin jännittäviksi. Jackin kehittymistä läpi kirjan oli myös riemastuttava seurata, ja loppupuolella ihastelin monta kertaa tekoja ja tapahtumia, joita poika ei aikaisemmin olisi sietänyt mitenkään.
SPOILERIVAARA
Jackin äidin yrittäessä kirjan loppupuolella itsemurhaa näin suorastaan punaista. Oli pakko raivota kirjasta mitään tietämättömälle kaverillekin, että miten kukaan saattaa toimia noin. Ymmärrän kyllä, että kaikki tapahtui aika äkkiä ja äidille oli siinä varmasti paljon sulateltavaa... Mutta kun kirjaa takakannessakin hehkutetaan uskomattomaksi kuvaukseksi äidinrakkaudesta, niin ei todellakaan oleta käyvän noin. Miten kukaan saattaa olla niin itsekäs, että edes ajattelee hylkäävänsä oman lapsensa ja jättävänsä tämän yksin tuollaisessa elämäntilanteessa? Suututtaa vieläkin, kun muistelen koko tapausta :D
VAARA OHI
Aloin vasta kirjan loppupuolella miettiä, että mahdettiinko äidin nimeä missään vaiheessa mainita... On sellainen epämääräinen muistikuva, että se jossain kirjan loppupuolella ehkä mahdollisesti sanottiin, mutten sitä kyllä nyt yhtään saa päähäni... Enkä edes ole varma, oliko se nimi oikeasti siellä vai kuvittelenko vain :D Jotenkin tuli joissain kohdissa vähän sellainen olo, että äidin nimi oikein tarkoituksella kierrettiin, mikä sitten kävi vähän tönkösti. Tuntui siltä, että kirjailija yritti erityisesti osoitella lukijalle, että äidin nimi ei ollut missään kohdassa käynyt ilmi.
Kaiken kaikkiaan tämä oli kyllä loistava lukuelämys, pienestä (tai oikeastaan hetkellisesti aika suurestakin) ärsytyksestä huolimatta. Voin lämpimästi suositella kirjaa kaikenlaisille lukijoille!
4/5
Olen jo kauan haaveillut kirjablogin perustamisesta, kun on tullut muiden blogeja seurattua. Ja itsekin kuitenkin luen paljon, joten kirjoitettavaa ainakin riittäisi. Nyt sitten vihdoin uskaltauduin tällaisen blogin perustamaan! Saa nähdä mitä tästä tulee, vähän jännittää... :) Blogin pääasiallinen tarkoitus on kirjoitella itselle muistiin mietteitä luetuista kirjoista. Kirjoittelen kyllä kaikki lukemani kirjat ylös pieneen vihkoseen, mutta sinne en pistä ylös muuta kuin kirjan ja päivämäärän koska kirja tuli luettua, joten tulevaisuudessa se ei kerro mitään siitä, pidinkö edes kirjasta vai en. Jos matkan varrella pari lukijaakin ilmestyy, niin mikäs sen mukavampaa! Suurin osa kirjavinkeistä on bongailtu seuraamistani blogeista, koska en oikeastaan ole keksinyt mitään tehokkaampaa tapaa etsiä hyviä kirjoja...
Ajattelin, että aloittelen ensimmäisen varsinaisen postauksen äskettäin luetulla kirjalla, joka oli Emma Donoghuen Huone. Veikkaisin, että mietteet kirjasta ilmestyvät huomenissa (tai normaalien ihmisten ajanlaskun mukaan tänään päivällä), jos vain saan ulkoasun hiottua valmiiksi. Tämän aloitusviestin kun päätin kirjoittaa ulkoasun ollessa vielä aika pahati vajavainen :D
Ja vielä... Rakastan nukkua aamuisin pitkään, ja olen muutenkin parantumattoman yövirkku ihminen, joten veikkaisin että suurin osa postauksista tulee tehtyä yöaikaan, etenkin nyt kun kesäloma lähestyy. Tosin nytkin olen neljän aikaan vielä täällä, vaikka aamulla pitäisi herätä kouluun. Ihmekös, että on tummat silmänaluset... :D
Ei nyt tällä erää enempää, palailen asiaan tuon Huoneen kanssa kunhan olen saanut blogin muilta osin valmiiksi :)
P.S. Pilkkuvirheitä tulee luultavasti teksteistä löytymään, pilkutus on tälle peikolle ikuinen mysteeri!
