Tess Gerritsen - Hiljainen tyttö
Otava, 2011
S. 347
Alkuteos: The Silent Girl, 2011
Suomentaja: Ilkka Rekiaro
"Ja minä tiedän, kuka seurasi teitä tänne."
"Ei minua kukaan seurannut..." Yhtäkkiä mies vaikeni, kun valot sammuivat.
Sain juuri luettua Tess Gerritsenin teoksen Hiljainen tyttö, ja sen jälkeen oli tarkoitus mennä nukkumaan, koska - köh köh - aamulla on aikainen herätys. Minun asteikollani ainakin. Mutta sitten tulikin vastustamaton tarve päästä kirjoittamaan heti ajatukset ylös tästä kirjasta, joten tässähän sitä taas ollaan, ihan liian myöhään koneella :D
En yleensä juurikaan perusta dekkareista, ja niitä tulee lainattua kirjastosta todella vähän... Mutta Tess Gerritsen muodostaa poikkeuksen! Lainasin joskus vuosia sitten kaveriltani yhden Gerritsenin kirjan, Mefisto-klubin, ja siitä se sitten lähti. Tuota Mefisto-klubia vanhempaa Gerritsenin tuotantoa ei tosin ole tullut luettua, mutta tarkoitus olisi sekin ottaa vielä työn alle! Laskenhan kuitenkin Gerritsenin yhdeksi lempikirjailijoistani. Osaltaan tämä dekkareiden vieroksuminen saattaa kohdallani johtua siitä, että pääosassa ovat harmillisen usein keski-ikäiset miehet. Ja kun itse olen kaksikymppinen nainen, ei samaistumispintaa löydy keski-ikäisiin miehiin oikeastaan ollenkaan. Siksi Gerritsen onkin niin piristävä poikkeus - pääosassa on peräti kaksi naista, etsivä Jane Rizzoli ja kuolemansyytutkija Maura Isles. Tosin ainakin tässä kirjassa suuremmassa osassa oli myös etsivä Barry Frost, mutta ei se tahtia haitannut.
Hiljainen tyttö alkaa siitä, että Bostonin Chinatownissa kummituskävelyllä oleva turistiryhmä löytää eräältä kujalta irtileikatun käden. Käden omistajan ruumiin poliisit löytävät viereisen talon katolta. Tästä alkaa tapahtumasarja, johon liittyvät niin yhdeksäntoista vuotta vanha murha-itsemurha kuin teini-ikäisten tyttöjen katoamisetkin. Lisäksi tarinaan tuntuu liittyvän myös vanhojen kiinalaisten ledengojen mystinen Apinakuningas, joka saa etsivät epäilemään vuoroin omia aistejaan ja vuoroin vastustajansa inhimillisyyttä. Rizzoli on epävarma siitäkin, onko kyseessä vastustaja ylipäätään.
Jälleen kirja imaisi mukaansa, ja etenkin viimeiset yli viisikymmentä sivua oli pakko lukea yhdeltä istumalta. Myös Aasia ja vanhat tarinat olivat enemmän kuin kiinnostavia. En ymmärrä, miten Gerritsen kerran toisensa jälkeen osaa luoda näin lumoavan ja tiiviin kokonaisuuden! Välillä tuli vilkuiltua jäljellä olevaa sivumäärää hieman huolestuneesti ja mietittyä saako Gerritsen vielä kerättyä langat käsiinsä tarinassa, joka tuntui itselle niin kovin suurelta mysteeriltä. Mutta jälleen kerran Gerritsen teki tässäkin uskomatonta työtä, eikä avoimia kysymyksiä jäänyt. Paikoittain sain mys kokea oivaltamisen riemua, kun tajusin muutaman asian ennen kuin ne kirjan sivuilla kerrottiin. Kerrassaan onnistuneesta kokonaisuudesta on siis kysymys! Tosin itseeni tätä edeltänyt osa Jääkylmää vetosi ehkä vieläkin enemmän. Ja miten iloinen olinkaan, kun edellisestä osasta tuttua Rottaa tavattii tässäkin osassa!
Yöpöydällä odottelisi vielä seuraavakin Gerritsenin teos... Ja mieli tekisi kovasti siihen tarttua! Mutta ehkä koitan nyt rauhoittua nukkumaan, ja seuraavaksi voisin syventyä johonkin toiseen kirjaan ja säästellä Gerritseniä vähän myöhemmäksi. Niinhän sitä sanotaan, että hyvää kannattaa odottaa, ja Gerritsenin teokset ovat kyllä itselleni eräänlaisia luottokirjoja :D
4/5
Tänään kävin vaihteeksi kirjastossa, tällä kertaa isosiskoni kanssa. Oli mukavaa, etenkin kun siskoni on lähes yhtä paha lukutoukka kuin minäkin. Tosin kirjoja sisko lainasi jopa enemmän kuin minä itse. Kirjastossa pyöriessä sai kyllä aikaa kulumaan, niin kuin siellä aina tuntuu saavan. Sisko oli kirjoittanut itselleen lapulle vain neljä kirjaa jotka aikoi lainata, mutta niistä yksikään ei sattunut pahaksi onneksi olemaan paikalla. Kuitenkin sisko onnistui löytämään jostain mukaansa yhteensä seitsemän kirjaa, yli puolta enemmän kuin minä! Tosin muutama taisi olla allekirjoittaneen suosittelemia... (Insert viatonta viheltyä here.)
Päätin piristykseksi lisätä mukaan kuvan tuosta yöpöydän laidalla lukemistaan odottavasta kirjapinosta. Noista mukaan tarttuivat kirjastosta tänään vain kolme, muut olivat lainassa jo ennestään. Tänään lainasin siis:
Jay Asher &Carolyn Mackler - Sinä ja minä sitten joskus
Erin Morgenstern - Yösirkus
Juha Vuorinen - Juoppohullun päiväkirja
Muut neljä kirjaa ovat olleet jo lainassa vähän pidemmän aikaa, vaikka kirjastostahan nekin tosiaan kaikki ovat. Lisäksi olisi pari omaa pokkaria, jotka odottelevat lukemistaan. Tällä hetkellä on kesken (kuten muistaakseni edellisessäkin kirjoituksessa mainitsin) Tess Gerritsenin Hiljainen tyttö, eli pinon päälimmäinen kirja. Tuosta tulee luultavasti enemmän tekstiä tässä lähipäivinä :) Meidän Marikki-kirja sisältää kaksi Marikki-kirjaa, joista ensimmäisen olen jo lukenut... Veikkaan kuitenkin, että kunhan saan toisenkin luettua niin niistä tulee yhteistä postausta.
Ei tällä kertaa tämän enempää, ajattelin vain blogin aktivoimisen kunniaksi kirjoitella tällaisen pienoisen postauksen seuraavaa arvostelua odotellessa :)
Tuuve Aro - Karmiina
WSOY, 2004
S. 270
Tämä kirja on ollut vaiheessa jo hetken, vaikkei sivuja edes ole mitenkään hirvittävää määrää. Tämä johtuu kuitenkin siitä, että kirja ei oikein onnistunut pitämään mielenkiintoa yllä, ja välissä tuli luettua pari muuta kirjaa. Se kertonee jo osaltaan siitä, mitä mieltä Karmiinasta olin. Aluksi kirja kiinnosti - pidän traagisista ihmiskohtaloista, ja sellainen Karmiinan tarina todella on, termin täydessä merkityksessä. Toteutus ei kuitenkaan mielestäni ollut mitenkään erityisen loistava.
Karmiina on kirjan alussa 17-vuotias tyttö, joka on viettänyt koko ikänsä lukittuna pieneen kellarikomeroon. Jo kirjan alussa Karmiinan onnistuu kuitenkin paeta vankilastaan, melko hämäräperäisissä olosuhteissa. Mutta sitä on koko Karmiinan muu tarinakin - hämäräperäinen. Aluksi Karmiinan ikä oli minulle arvoitus, ja olin jostain saanut mielikuvan, että tyttö olisi vasta kymmenen ikävuoden paikkeilla. Ja jo aika kirjan alussa Karmiina päätyy melko intiimiin tilanteeseen erään aikuisen miehen kanssa, mikä sai tästä ikähämmennyksestä johtuen aluksi silmäni laajenemaan melkoisiin mittoihin. Tämän miehen luota Karmiina päätyy pyörätuolissa olevan Maisan seurassa rave-bileisiin, ja sieltä Vihreä Vaara-nimiseen kommuuniin ja sen mukana mieltä osoittamaan. Lopulta selviää myös kaksoissisaren arvoitus. Tapahtumia riitti kyllä läpi kirjan, eikä tylsiä kohtia sinänsä muistaakseni tullut. Tapahtumat kerrottiin myös hyvin monen eri henkilön näkökulmasta, mikä oli yksi asia joka itseäni häiritsi. En erityisemmin pidä kirjoista, joissa on useampi kuin yksi kertoja.
Kirja oli mielestäni ehkä hieman sekava. Jotkin asiat tuntuivat lähes hiukan yliluonnollisilta tai epäaidoilta, miten sen nyt haluaakin ilmaista. Joku saattaa ottaa sen yliluonnollisuuden ja fantasian kannalta, mutta itseäni nämä pienet seikat jäivät vähän vaivaamaan. Myös Karmiinaan minun oli vähän vaikea samaistua... Karmiina on hyvin epätasapainoinen ja arvaamaton luonne, minkä toki ymmärtääkin kyllä tytön vietettyä koko ikänsä yksin ja eristyksissä. Toinen syy tähän samaistumiskyvyttömyyteen oli varmaan se, että Karmiinalla ei ole sosiaalisia taitoja lähestulkoon ollenkaan, ja siksi hän päätyi moneen myötähäpeää aiheuttavaan tilanteeseen. Enkä kestä myötähäpeää kovin hyvin. Myös kirjan loppu jätti aika monta asiaa avoimiksi ainakin minun mielestäni, enkä siitä oikein pitänyt.
Joku saattaa kyllä pitää tästä kirjasta kovastikin, mutta itselleni ei oikein sytyttänyt, enkä kovin vilpittömästi tätä voisi eteenpäinkään suositella.
1,5/5
Tällaista tänään. Huomenna on kirjastopäivä, saatan kirjoitella siitä jonkun postauksen. Arvostelua tulee seuraavaksi luultavasti Tess Gerritsenin kirjasta Hiljainen tyttö :)
Marja Björk - Posliini
Like, 2008
S. 265
Luin Marja Björkin esikoisteoksesta esittelyn jostain päin nettiä, ja sen seurauksena varasin kyseisen teoksen sunnuntaina lähimmästä kirjastosta. Jo maanantaina sain tekstiviestin kirjan saapumisesta, ja pitihän se tietysti heti käydä hakemassa. Tosin samalla tarttui mukaan toinenkin kirja, vaikkei ollut edes tarkoitus, ja vaikka pino yöpöydällä kohoaa jo muutenkin uhkaavasti kohti korkeuksia... Ja vaikka minulla oli parhaillaan toinenkin kirja kesken lukemisen, piti Posliini silti aloittaa saman tien. Köh köh...
Ensivaikutelma oli vähän ristiriitainen... Kirjan kansi on todella kaunis, pidän siitä kovasti! Siihen ei ole tungettu liikaa vaan se on aika pelkistetty, ja valitut värit sopivat mielestäni mustalle pohjalle loistavati. Nimi kuitenkin aiheutti hämmennyksensekaista naurahtelua kun ensimmäisen kerran tajusin kirjan aihealueen. Jotenkin Posliini on vain mielestä äärettömän härski nimi pedofiliaa käsittelevälle kirjalle... Tosin se varmaan on tarkoituskin, ja siinä tapauksessa nimi on kyllä osuvasti valittu. Kirja myös aloittaa Marja Björkn P-alkuisten kirjojen sarjan, Posliinia nimittäin seuraavat Puuma, Prole ja Poika. Joskaan kyseessä ei siinä suhteessa ole sarja, että kirjoilla ei tietääkseni ole mitään yhteistä toistensa kanssa kirjailijaa lukuunottamatta.
Kuten mainitsinkin, kirja käsittelee pedofiliaa, aihetta joka mielestäni on kirjaillisuudessa melko vähän käsitety aihe. Suorastaan se tuntuu jonkinlaiselta tabulta... Ainakin siskoiltani sain melko kummia katseita, kun kerroin lukevani kirjaa pedofiliasta! Kirjan minäkertojana toimii Jaana, tapahtumien alussa kuusivuotias maalaisperheen esikoinen. Jaanan perhe ei ole järin varakas, alkoholia käytetään paljon ja lapset ovat tottuneet todistamaan aikuisten sukulaisten tappeluita. Tappelu jos toinenkin päättyy poliisien väliintuloon. Jaana tuntee olevansa kotona kaikkien tiellä ja riitakapulana, jota saa aina hävetä. Päästessään vieraaksi helsinkiläisen tätinsä ja tämän uuden miehen Kurren luokse tuntee Jaana itsensä kovin onnekkaaksi. Hän tuntee, että etenkin Kurren osalta hän saa osakseen sellaista huomiota ja rakkautta, jota ei kotona saa keneltäkään. Pian tämä kiintymys kuitenkin muuttaa muotoaan...
Kirja oli hyvä, nautin sen lukemisesta kovasti. Muutamassa kohdassa tapahtumat tuntuivat vähän sekavilta, mutta parin sivun päästä niitä jo selitettiinkin tarkemmin ja pääsin taas kärryille, eikä tämä haitannut lukukokemusta mitenkään. Aihe on rankka ja Jaanaa kävi useammin kuin kerran sääliksi lukiessa. Suututtikin Jaanan puolesta niin kovasti, että Kurren päänahka ei kyllä olisi ollut turvassa jos olisin siihen käsiksi päässyt! Pidin kuitenkin kirjasta, ja kirjailijan tapa kirjoittaa oli minulle kovasti mieleen. Marja Björkin muutkin teokset luultavasti päätyvät tämän kokemuksen jälkeen lukulistalleni.
En nyt mitään kovin kattavaa osaa sanoa, mutta suosittelen ehdottomasti teosta kaikille, jotka tykkäävät lukea kirjoja "erilaisista" ja vaikeistakin aiheista! :)
3,5/5
P.S. Pahoitteluni siitä, että päivitystahti on ollut totaalisen kaamea... Tai oikeastaan siitä, ette mitään päivitystahtia ole edes ollut. Luin kesällä aika vähän... Ja vaikka luettua jonkin verran tulikin, niin en kuitenkaan tänne asti päässyt kokemuksia ruotimaan :/ Koitan kuitenkin parantaa tapani ja petrata päivitystahdin kanssa!
