maanantai 30. joulukuuta 2013

Arto Salminen - Kalavale

Hetken hiljaisenelon jälkeen täällä ollaan taas! Älkää pelätkö, en ole teitä hylkäämässä, sikäli kuin tätä nyt ylipäätään kukaan lukee... :D On jotenkin ollut sellainen olo tässä hetken, etten ole oikein osannut muotoilla ajatuksiani sanoiksi. Olen aloittanut arvostelua useammastakin lukemastani kirjasta, mutta jotenkin kaikki on tuntunut tönköltä, enkä ole saanut mitään kirjoitettua loppuun. Koitan alkuvuodesta saada kirjoiteltua arvostelut pois alta sellaisista kirjoista, jotka olen tänä vuonna lukenut! 

Mutta nyt asiaan sellaisen kirjan kanssa, jonka sain juuri äsken luettua loppuun... :)

---

  
Arto Salmiinen - Kalavale
Wsoy, 2005

s. 232

"Totta kai se on liian julmaa, mutta se on tasan yhtä jumaa kuin tää maailma. Me heijastetaan todellisuutta, tuodaan se kiteytettynä koteihin. Idolsit ja niiden rääväsuut tuomarit on meidän rinnalla pehmeitä kuin Pikkukakkosen Ransu. Me sublimoidaan syrjäytyminen, puristetaan työttömyyden henki aineeksi ja työnnetään se ruudun läpi koko valtakuntaan, jokaiselle sohvalle, luo köyhän niin kuin rikkahan." 
s. 36

---

Hanski on vanheneva bisnesguru, joka on tehnyt suuren omaisuuden viihdealalla Fisu-Hanski - yrityksellään. Vanhoilla päivillään Hanski on alkanut seurustella itseään melkoisesti nuoremman missitaustaisen Oonan kanssa, jonka motiivit miehen suhteen tuntuvat melko kyseenalaisilta. Yhteen muuttamista Oona vastustaa, ja tapailee Hanskin selän takana toista miestä. Oona on kova tuomitsemaan muita ja mielessään oikeuttamaan omat tekonsa, erottelemaan ne muiden vastaavankaltaisista teoista. Kolmas päähenkilö on Kasperi, Hanskin firman työntekijä, joka nykyisin vastaa firman ideoinnista ja pääasiassa pyörittämisestäkin, ja selittää ideansa Hanskille sanoilla, joita tämä ei oikeastaan tajua.

Tällä kolmikolla on kehitteillä uudenlainen viihdesarja, Auschwitz, joka on juuri niin paha kuin miltä sen nimikin kuulostaa. Osallistujat jaetaan kahteen leiriin, vankeihin ja vartijoihin, jotka usutetaan toistensa kimppuun ja joita provosoidaan olemaan mahdollisimman kamalia toisiaan kohtaan. Voittaja saa kaksisataatuhatta euroa, muut eivät saa mitään. Olennainen osa kilpailua ovat myös lähes hengenvaarallisiksi nousevat sähköiskut, joista kilpailijoiden on kisasta putoamisen uhalla kestettävä. Nelonen ostaa ohjelman, Oonasta tehdään sen juontaja ja skandaali on valmis syntymään.

--- 


Kalavale on odottanut kirjapinossani jo aika kauan, kun jostain syystä ei ole ollut innostusta tähän kirjaan tarttua. Ja nyt kirjan luettuani voin sanoa, ettei siihen olisi kyllä kannattanut tarttuakaan. Kalavale maalasi mieleeni hyvin inhottavia tulevaisuudennäkymiä, ja tarina oli ahdistava. Ilmeisesti kirjasta olisi pitänyt löytää huumoriakin (?), mutta omaan silmääni sitä ei kyllä osunut. Tai sitten se vain oli niin mautonta, etten sitä edes huomannut. En ole koskaan ollut tällaisten "reality"-sarjojen ystävä, ja voin puhtaalla omallatunnolla sanoa, että jos Auschwitzia oikeasti televisiosta esitettäisiin, en haluaisi sen kanssa mihinkään tekemisiin.

Suoraan sanottuna kirja oli mielestä inhottava. Kun lukemisen oli kerran aloittanut, tuntui siltä, että haluan lukea tämän mahdollisimman nopeasti alta pois. Ja vaikka kirja ei ole paksu, niin harkitsin puolivälin tienoilla keskenjättämistäkin. Nyt haluan kirjoittaa lukemastani heti, jotta pääsen sitten unohtamaan kaiken tähän kirjaan liittyvän. Itselleni tuli kirjaa lukiessa fyysisesti paha olo, paikoitellen itkettikin, etenkin erään kilpikonnan kohtalon vuoksi... Ja sanottakoon nyt, etten yleensä ole kovin herkkä, ja huumorintajuni on melkoisen synkkää!

Päähenkilöistäkään en kenestäkään erityisemmin pitänyt... Hanskia kävi lähinnä sääliksi, Oona suututti ja kuvotti, Kasperista tuli jotenkin niljainen olo... Lempihahmokseni nimeäisin kuitenkin Kasperin, kaikesta hänen niljaisuudestaan huolimatta... :D Kasperi tuntui kirjan ainoalta rehelliseltä henkilöltä, ja pidin hänen alati väriä vaihtavista hiuksistaan. Viimeinen - ja ainoa Kasperin näkökulmasta kerrottu - luku oli ainoa, josta tässä kirjassa tuli mitenkään hyvä mieli.. :)

Tämän kirjan jälkeen mietin hyvin tarkasti, luenko enempää Salmisen teoksia.

--- 


Arvosana: 1/5