Tammi, 2006
s. 673
Alkuteos: Fingersmith, 2002
Suomtanaja: Helene Bützow
Siihen aikaan minun nimi oli Susan Trinder. Minua sanottiin Sueksi. Tiedän syntymävuoteni, mutta päivämäärästä ei ollut vuosikausiin mitään tietoa, ja vietin syntymäpäivää jouluna. Olen luultavasti orpo. Äiti on tietämäni mukaan kuollut. En ole ikinä tavannut häntä, niin että hän oli minulle ihan vieras ihminen. Jos olin yleensä jonkun lapsi, niin rouva Sucksbyn, ja isänä minulla oli herra Ibbs joka piti lukkosepän liikettä Lant Streetillä Boroughissa lähellä Thamesia.
s. 7
---
Sue on orpo lontoolaistyttö, joka on elänyt koko ikänsä rosvojen ja varkaiden parissa. Suen äiti on murhaaja, joka on hirtetty tytön ollessa vauva, ja isästään hän ei tiedä mitään. Sueta sanotaan urheaksi, mutta hän itse tietää totuuden: hän ei oikeasti ole urhea ollenkaan. Sue on kuitenkin tyytyväinen elämäänsä "kasvattivanhempiensa" herra Ibbsin ja rouva Sucksbyn luona. Herra Ibbs välittää varastettua tavaraa, ja rouva Sucksby pitää laitonta orpokotia. Sue pitää heitä "rehellisinä varkaina", ja on itsekin oppinut heidän kasvattinaan tempun jos toisenkin...
Suen ollessa seitsemäntoista ilmestyy hänen kasvattivanhempiensa ovelle tuttu Gentlemannina esiintyvä huijari. Hän kertoo tarvitsevansa Suen apua suunnitelmassa, jonka on tarkoitus tehdä hänestä rikas mies. Gentlemanni tahtoo värvätä Suen palvelustytöksi syrjäisessä kartanossa enonsa kanssa asuvalle, hieman yksinkertaiselle ja naiiville Maud Lillylle. Tarkoituksena on päästä Maudin kautta käsiksi hänen äidinperintöönsä, kunhan Maud ensin saadaan raivatuksi pois tieltä. Ja Suelle on tietysti luvassa osuus saaliista. Asiaa harkittuaan ja kasvattiäitinsä siunauksen suunnitelmalle saatuaan Sue päättää suostua apuriksi Gentlemannin juoneen. Sue ei kuitenkaan tiedä, mihin todella on päänsä pistämässä, ja kaikkii hänelle tuttu tulee muuttumaan pysyvästi...
---
Huh. Suljin Sarah Watersin Silmänkääntäjän kannet hetki sitten, ja tuntuu, että olen vieläkin vähän pyörällä päästäni. Maailma ei tunnu ihan samalta paikalta kuin ennen tämän kirjan lukemista. Silmänkääntäjä kuuluu ehdottomasti niihin elämää suurempiin kokemuksiin, joita jokaisen kirjatoukan tielle joskus sattuu. Eivätkö kirjat parhaimmillaan juuri muutakin tapaa, jolla lukija ympärillään olevaa maailmaa katsoo? Sanat tuntuva kliseisiltä ja liioitelluilta, epäaidolta ylistämiseltä, mutta tämä kirja on ylistyssanansa ansainnut.
Silmänkääntäjä on oikea helmi.
Ensimmäisten kahdensadan sivun aikana en lukenut kirjaa kovin nopeasti, pidin sitä vähän tylsähkönä. Taisin pari kertaa harkita kirjan keskenjättämistäkin. Tuntui, että osasin arvata etukäteen, miten juoni etenisi ja mitä se toisi tullessaan. Voi miten väärässä olinkaan... Kirjan alkupuolella kirjoittamissani muistiinpanoissa sanon, etten tuntenut kirjassa minkäänlaista imua, vaan se oli vain "ihan okei". Parinsadan sivun jälkeen käsitykseni muuttui kertarysäyksellä, eikä kirjan imu sitten enää kertaakaan päästänyt minua otteestaan. Ja kaikki mitä oletin etukäteen kirjan juonesta arvaavani meni aivan päin mäntyä. Jokin uusi juonenkäänne tempaisi aina maton jalkojen alta juuri, kun tunsi aavistavansa mitä seuraavaksi tapahtuu.
Yksi Silmänkääntäjän hienouksista onkin todella taitavasti rakennettu juoni. Se on täynnä yllätyksiä, jotka paljastuvat tarinan edetessä vähän kerrallaan. Koitin lukiessani arvailla, mihin suuntaan juoni lähtisi kehittymään, mutta en arvannut varmaan mitään oikein. Kirjan lopussa kaikki on kiertynyt niin monelle mutkalle, ettei asetelmaa meinaa enää tunnistaa samaksi kuin kirjan alussa! Tai ehkä asetelma oli kirjan alussa niin monella mutkalla, ettei sitä meinaa tunnistaa enää, kun kaikki mutkat on kierretty auki :D
Toinen tarinan hienouksista on mielestäni se, miten sen tuntee hahmojen kanssa. Tarina avautuu lukijalle samassa tahdissa hahmojen kanssa, ja juonenkäänteet yllättävät molempia yhtä paljon. En muista, olenko koskaan lukiessani elänyt näin voimakkaasti hahmojen mukana. Paikoitellen haukoin kirjaimellisesti hahmojen mukana henkeä, tunsin itseni petetyksi ja turhautuneeksi, ja itkin. Kirjan loppupuolella itkin niin paljon, että sain päänsäryn :D Hahmojen tunteissa eli niin intensiivisesti mukana, että kirjan lopussa tuntui hämmentävältä palata takaisin omaan todellisuuteensa.
Oikeastaan kirjassa oli ainoastaan yksi miinus, eikä sekään ole itse kirjan tai edes kirjailijan syy. Olen lukenut tästä muidenkin harmitteluja Silmänkääntäjän kohdalla: suomennos. En tiedä mitä suomentajan päässä on liikkunut kirjaa suomentaessa, mutta puhdasta suomenkieltä teksti ei ainakaan ole. En tiedä onko siinä tavoiteltu jonkinlaista alaluokkaisempaa puhekieltä tai jotain, mutta se vaikutti pelkästään oudolta - oli siinä sitten yritetty ihan mitä tahansa. Teksti oli töksähtelevää ja sanamuodot omituisia. Alussa se häiritsi jopa lukemista hieman, mutta tarinan edetessä ja sen imun voimistuessa suomennoksen omituisuuden unohti helposti. Tekstissä oli myös aika paljon ihan puhtaita kirjoitusvirheitä, joistain väleistä puuttuu sanoja ja joitain oli kirjoitettu väärin. Virheet tuntuivat lisääntyvän kirjan loppua kohden, ihan kuin suomentaja oli innostunut liikaa tapahtumien muuttuessa jännittävämmiksi ja unohtanut kieliopin :D Välillä toivoin, että olisin lukenut alkuperäisen englanninkielisen version mieluummin kuin suomennoksen. Mutta kuten sanottu, huono suomennos ei ole kirjan eikä kirjailijan syytä, enkä anna sen vähentää kirjan ansioita silmissäni. Se kyllä vähän ihmetyttää, miten kustantaja on hyväksynyt tällaisen suomennoksen.
Kaikki kirjan hahmot ovat hyvin todentuntuisia, syvällisiä ja huolella kasattuja, mutta lempihahmon nimeäminen on minulle vaikeaa. Se riippuu oikeastaan siitä, miten lempihahmon määrittelee. Hahmot ovat epätäydellisiä, ylpeitä, itsekkäitä, halpamaisia... Ihmillisiä. Heitä arvostaa ajatellessaan, miten todellisia kirjailija on heistä onnistunut luomaan, mutta heihin ei ehkä oikeassa elämässä haluaisi tutustua :D Jos mietin taitavimmin luotua hahmoa, valitsisin ehkä Maudin tai rouva Sucksbyn. Heistä kummastakaan on kuitenkin vaikea vilpittömästi pitää kaikkien heidän inhimillisten vikojensa vuoksi, joten lempihahmokseni nousee ehkä lopulta Dainty. Vähän yksinkertainen, mutta uskollinen ja vilpitön Dainty :)
---
5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti