Atena, 2013
s. 550
Heti aluksi haluan sanoa, etten tiedä osaanko kirjoittaa tästä kirjasta vahingossa spoilaamatta jotain. Joten jos olet varma, ettet vahingossakaan halua saada tietää mitään kirjan juonesta, ei tätä tekstiä ehkä kannata lukea. Varmuuden vuoksi.
"Haluaisinpa nähdä ne uutiset, joissa kaikkien uskontokuntien johtajat ilmoittaisivat yksissä tuumin, että hei, anteeksi mutta unohtakaa sittenkin se, mitä olemme aiemmin sanoneet, Jumala onkin kuulemma lähtenyt ja jättänyt meidät yksin universumiin."
"Taivaassa kuitenkin on jokin jumalaa muistuttava entiteetti, joka kuulee rukoukset ja toisinaan vastaakin niihin. Omalla tavallaan. Ja näyttää siltä, että se on kiinnostunut meistä. Tai paremmenkin sielullisesta aineksestamme."
Kirjan päähenkilö on nelikymppinen Judit, joka eräänä päivänä tajuaa, ettei ole saanut elämältä juuri mitään mistä on haaveillut. Liitto aviomiehen Niilon kanssa on muuttunut lähinnä kohteliaan toverilliseksi ja välit ainoan tyttären kanssa ovat viileät. Kotitalon katto vuotaa ja työpaikalla on sisäilmaongelmia. Eikä Judit ole päässyt matkustelemaan maailmallekaan, vaikka on siitä lapsesta asti unelmoinut. Judit päättääkin tehdä totaalisen remontin elämälleen. Ja kuin tilauksesta Martalla, Juditin parhaalla ystävällä ja monikansallisen hoitoalan yrityksen Suomen-osaston johtajalla, on tarjota Juditille töitä. Nainen ei kauaa epäröi, vaan pakkaa tavaransa ja muuttaa uuden työpaikkansa F-Remediumin tarjoamaan työsuhdeasuntoon Helsinkiin.
Kaikki ei kuitenkaan mene aivan niin kuin Judit oli ajatellut. Pian muutettuaan Judit saa kuulla kummipoikansa olevan vakavasti sairas ja antaa Martalle, pojan äidille, lupauksen jonka pitäminen tuntuu kovin vaikealta. F-Remediumilla palkka ja työolot ovat loistavat, mutta firmassa tuntuu olevan jotain hämärää tekeillä. Ja eräänä päivänä kotimatkalla Judit tuntee selkeästi jonkun seuraavan itseään... Kun Judit saa hoidettavakseen maailmankuulun julkkisateistin Leo Moreaun ei mikään enää tule palaamaan ennalleen...
Kun huomasin Pasi Ilmari Jääskeläiseltä ilmestyneen uuden teoksen, piti se pistää heti kirjastoon varaukseen. Mulla oli jo silloin Harjukaupungin salakäytävät lainassa, ja oli tarkoituksena lukea se ennen uusimman kirjan aloittamista. Sitten sainkin varaukseni kirjastosta nopeammin kuin olin odottanut, ja tietysti taas sorruin aloittamaan kirjan heti sen haettuani. Joten Harjukaupungin salakäytävät saa odottaa vielä vähän pidempään, mutta enköhän senkin tässä lähiaikoina lue! :) Pidin Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta-esikoisteoksesta hyvin paljon, joten odotukset tämänkin kirjan suhteen olivat hyvin korkealla. Ja ilokseni voin sanoa, että kirja ei missään nimessä pettänyt odotuksiani!
Tarinassa päästiin aika lailla suoraan asiaan, alussa ei ollut mitään turhia tai liian pitkäksi venytettyjä jorinoita. Joidenkin kirjojen kohdalla tuntuu, että alkutilannetta selitellään hiukan liikaa, ja teksti tuntuu junnaavalta ennen kuin varsinaisesti päästään edes asiaan. Tämä kirja ei kuitenkaan siihen sortunut, vaan asioista oli kerrottu juuri sopivasti: liioittelematta, mutta jättämättä mitään olennaista poiskaan. Pidin myös siitä, ettei hahmoja ollut yritetty kuvata liian täydellisiksi, vaan nämä tuntuivat inhimillisiltä ja helposti samaistuttavilta.
Tekstin seassa olevat sivuhuomautukset hämmensivät minua aluksi paljonkin. Mietin, miksi kirjailija on lisännyt omia mielipiteitään ja ajatuksiaan hahmoista tarinan sekaan, aivan kuin ei itse voisi vaikuttaa hahmojesa tekoihin tai tapahtumien kulkuun. Ajattelin, että ehkä kirjailija oli näin yrittänyt saada lukijat pohtimaan hahmojen motiiveja syvällisemmin. Tarinan edetessä totuin näihin sivuhuomautuksiin, mutta edelleen ne tuntuivat aika omituisilta. Mietin jopa, että saattaisin pitää kirjasta enemmän, jos jättäisin sivuhuomautukset kokonaan lukematta. Ennen kuin sitten lopulta tajusin sivuhuomautusten tarkoituksen, ja tajusin olleeni totaalisen väärässä... Lopulta tunteeni sivuhuomautuksia kohtaan olivat hieman ristiriitaiset, mutta uskon, että niistä saisi toisella lukukerralla paljon enemmän irti. (+ Olen näköjään kirjoittanut omiin muistiinpanoihini, että sivuhuomautusten alussa ja lopussa olevat koukerot "näyttävät riemastuttavasti viiksiltä", mikä on kyllä totta :D)
Jääskeläisen tapaan kirja oli hyvin syvällinen. Paikoittain piti pysähtyä hetkeksi kesken lukemisen tuijottamaan seinää ja pohtimaan asioita tarkemmin. Olen kuitenkin itse vähän kärsimätön lukija enkä malta kesken lukemisen kauhean tiiviisti pysähdellä miettimään. Symboliikastakin puhuttiin kirjassa paljon, vaikka ikäväkseni joudun myöntämään, etten siitä itse juuri mitään ymmärrä. Kuitenkin uskon, että symboliikkaa löytyy kirjasta paljon. Joku syvällisemmin asioita miettivä ja ymmärtävä tyyppi saattaisikin saada kirjasta vielä enemmän irti kuin minä.
Itse koen uskontoa käsittelevät asiat helposti ahdistavina, ja kirja olisikin saattanut jäädä lainaamatta, jos olisin varaushetkellä tiennyt mitä kirjassa käsitellään. En kuitenkaan silloin tiennyt kirjasta mitään muuta kuin sen, että haluan lukea Jääskeläisen uuden teoksen. Eikä kirja niin ahdistava ollutkaan kuin aluksi pelkäsin, vaikka siinä synkkiä asioita käsiteltiinkin. Ja synkkien aiheiden seasta löytyi myös ihanaa, täysin omaan makuuni istuvaa huumoria. Etenkin dialogien musta huumori sai jopa hörähtelemään ääneen, olenhan aina ollut suuri mustan huumorin ystävä.
Itseäni huvittaneena yksitoiskohtana mainittakoon Leo Moreaun keräilykohde, kumiankat. Kumiankoista oli muodostunut Moreaulle suorastaan jonkinlainen käyntikortti. Itseäni tämä kiehtoi ja hihityttikin osittain siksi, että ankka sattuu olemaan lempieläimeni ja keräilen itsekin kaikenlaista ankkoihin liittyvää. Myös kumiankkoja. Siksi tästä Moreaun harrastuksesta oli mielestäni kiinnostavaa lukea.
Sekin lämmitti mieltä, että omistusteksti oli kirjabloggaajille suunattu :)
Lempihahmoni taisi olla hiljainen ja omiin oloihinsa vetäytyvä, elinvimansa kirjoista ammentava Nomi. Jo naisen ensinäyttäytyminen sai minut kiinnostumaan hänestä, ja mitä enemmän sain tietää sitä enemmän Nomista pidin. Jollain vähän karmivalla tavalla Nomi oli mielestäni hyvin kiehtova hahmo.
Kaunokirjallinen maailmanvalloitus: Suomi
4/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti