WSOY, 2004
S. 270
Tämä kirja on ollut vaiheessa jo hetken, vaikkei sivuja edes ole mitenkään hirvittävää määrää. Tämä johtuu kuitenkin siitä, että kirja ei oikein onnistunut pitämään mielenkiintoa yllä, ja välissä tuli luettua pari muuta kirjaa. Se kertonee jo osaltaan siitä, mitä mieltä Karmiinasta olin. Aluksi kirja kiinnosti - pidän traagisista ihmiskohtaloista, ja sellainen Karmiinan tarina todella on, termin täydessä merkityksessä. Toteutus ei kuitenkaan mielestäni ollut mitenkään erityisen loistava.
Karmiina on kirjan alussa 17-vuotias tyttö, joka on viettänyt koko ikänsä lukittuna pieneen kellarikomeroon. Jo kirjan alussa Karmiinan onnistuu kuitenkin paeta vankilastaan, melko hämäräperäisissä olosuhteissa. Mutta sitä on koko Karmiinan muu tarinakin - hämäräperäinen. Aluksi Karmiinan ikä oli minulle arvoitus, ja olin jostain saanut mielikuvan, että tyttö olisi vasta kymmenen ikävuoden paikkeilla. Ja jo aika kirjan alussa Karmiina päätyy melko intiimiin tilanteeseen erään aikuisen miehen kanssa, mikä sai tästä ikähämmennyksestä johtuen aluksi silmäni laajenemaan melkoisiin mittoihin. Tämän miehen luota Karmiina päätyy pyörätuolissa olevan Maisan seurassa rave-bileisiin, ja sieltä Vihreä Vaara-nimiseen kommuuniin ja sen mukana mieltä osoittamaan. Lopulta selviää myös kaksoissisaren arvoitus. Tapahtumia riitti kyllä läpi kirjan, eikä tylsiä kohtia sinänsä muistaakseni tullut. Tapahtumat kerrottiin myös hyvin monen eri henkilön näkökulmasta, mikä oli yksi asia joka itseäni häiritsi. En erityisemmin pidä kirjoista, joissa on useampi kuin yksi kertoja.
Kirja oli mielestäni ehkä hieman sekava. Jotkin asiat tuntuivat lähes hiukan yliluonnollisilta tai epäaidoilta, miten sen nyt haluaakin ilmaista. Joku saattaa ottaa sen yliluonnollisuuden ja fantasian kannalta, mutta itseäni nämä pienet seikat jäivät vähän vaivaamaan. Myös Karmiinaan minun oli vähän vaikea samaistua... Karmiina on hyvin epätasapainoinen ja arvaamaton luonne, minkä toki ymmärtääkin kyllä tytön vietettyä koko ikänsä yksin ja eristyksissä. Toinen syy tähän samaistumiskyvyttömyyteen oli varmaan se, että Karmiinalla ei ole sosiaalisia taitoja lähestulkoon ollenkaan, ja siksi hän päätyi moneen myötähäpeää aiheuttavaan tilanteeseen. Enkä kestä myötähäpeää kovin hyvin. Myös kirjan loppu jätti aika monta asiaa avoimiksi ainakin minun mielestäni, enkä siitä oikein pitänyt.
Joku saattaa kyllä pitää tästä kirjasta kovastikin, mutta itselleni ei oikein sytyttänyt, enkä kovin vilpittömästi tätä voisi eteenpäinkään suositella.
1,5/5
Tällaista tänään. Huomenna on kirjastopäivä, saatan kirjoitella siitä jonkun postauksen. Arvostelua tulee seuraavaksi luultavasti Tess Gerritsenin kirjasta Hiljainen tyttö :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti