Tervehdys taas täältä tietokoneen äärestä! :)
Olen aika innokas kirjablogien lukija, ja lempiblogini ovatkin osaltaan toimineet innoittajana oman blogin perustamiseen. Lisäksi saan aika paljon kirjaideoita erilaisten blogien kautta. En oikein osaa mennä kirjastoon ja vain lainata jotain mitä käteen sattuu, joten pitää aina olla kirjalista mukana. Kirjablogeja lukiessa olen myös törmännyt Kaunokirjallinen maailmanvalloitus-haasteeseen, joka on kiinnostanut kovasti. Piti tätä haastetta aloitella jo ihan blogin alussa, mutta sitten se unohtui, ikävä kyllä. Nyt ajattelin kuitenkin tätä haastetta aloitella!
Eli ajatuksissa olisi tehdä uusi välisivu maailmankarttaa varten, tuonne lukulista-sivun viereen. Aina kun luen kirjan, joka sijoittuu uuteen maahan, pistän kirjan tunnisteisiin mukaan "maailmanvalloitus". Lisäksi suunnittelin, että alkaisin laittaa jokaisen kirjan tunnisteisiin maan, johon kyseinen kirja sijoittuu... Mutta tästä en ole vielä aivan varma :) Enkä nyt ainakaan aluksi aio ottaa mitään paineita tästä tai alkaa etsiä kirjoja nimen omaan tuon maan perusteella. Vaan niitä uusia maita kertyy sitä mukaan kun sattuu tulemaan muuten vain vastaan :)
Jos haluat päästä katsomaan tuota maailmankarttaa, löytyy se täältä!
Lisäksi ajattelin puhua vähän kirjojen kesken jättämisestä... Olen aina ollut vähän huono jättämään kirjoja kesken, vaan olen väkisin kahlannut läpi huonotkin kirjat. Ja siksi lukeminen on saattanut toisinaan tyssätä pidemmiksikin ajoiksi, koska kesken on ollut huono kirja, joka ei yksinkertaisesti kiinnosta ja jota ei tee mieli lukea. Mutta jota en silti ole halunnut jättää keskenkään. Vasta ihan hetki sitten olen tajunnut, ettei se kirjojen loppuun saattaminen niin tärkeää ole. Ja ettei ketään oikeastaan kiinnosta luenko jonkun kirjan loppuun vai jätänkö kesken. Joten olen myös itse ainoa ihminen, joka siitä kärsii, että hampaat irvessä luen mielestäni huonoa kirjaa. Lähiaikoina olen siis alkanut vasta antaa itselleni luvan jättää huonoja kirjoja kesken. Tosin edelleen mietin kyllä hyvin tarkkaan, onko joku kirja oikeasti niin huono, etten mitenkään sitä viitsi lukea, vai lukisinko sittenkin...
Tässä viimeisen kuukauden sisällä on tullut jätettyä kesken kaksi kirjaa, ja ajattelin niistäkin kirjoittaa lyhykäisesti. Ensiksi jätin kesken tuossa jonkun verran yli kuukausi sitten Leonie Swannin kirjan Murha laitumella. Kirja kertoo lammaslaumasta, jonka paimen löytyy laitumelta murhattuna, lapio pystyssä rintakehässään. Lampaat sitten päättävät selvittää, kuka murhan takaa löytyy, ja siitä lähtee liikkeelle melko erilainen dekkari. Kirja kiinnostikin osittain siksi, että oli niin erikoinen. Harvoin on kuitenkaan tullut vastaan kirjoja, joiden pääosassa on lampaita :D Kirja oli kuitenkin pienoinen pettymys, koska odotin siltä jostain syystä aika paljon. Olihan se paikoittain hauska, tuli naureskeltua ja luettua pari kohtaa kaverillekin. Kuitenkin suurimmaksi osaksi kirja oli mielestäni aika tylsä, ja jotenkin tapahtumat tuntuivat junnaavan paikallaan tai toistavan itseään... Lopetinkin lukemisen vähän yli sadan sivun kohdalla.
Toisen kirjan jätin kesken suunnilleen viikko sitten. Kyseessä oli tuo kirjastopäivä-postauksessakin mainitsemani nuortenkirja, Jay Asherin ja Carolyn Macklerin Sinä ja minä sitten joskus. Kirja sijoittuu vuoteen 1996, ja tarinan alussa toinen päähenkilö, teini-ikäinen Emma, saa tietokoneen. Tuohon aikaan vain noin puolet Yhdysvaltojen nuorista oli ylipäätään käynyt internetissä, joten se oli aika uusi juttu, eikä tosiaan mitenkään yleinen vielä. Emma saa kaveriltaan Joshilta CD-romin, jonka mukana asentaa koneelleen vahingossa omituisen Facebook-sivun. Tältä sivulta Emma löytää itsensä, mutta viidentoista vuoden kuluttua tulevaisuudesta. Aluksi hän luulee sivustoa jonkun luomaksi pilaksi, mutta hiljalleen sekä hän että Josh vakuuttuvat sivun aitoudesta. Kuviota mutkistaa myös se, että vaikka Emma ja Josh ovat lapsesta asti olleet parhaita kavereita, ovat heidän välinsä nykyisin etääntyneet ja muuttuneet jokseenkin kiusallisiksi.
Ajattelin kirjan olevan hyvä, kuulostaahan alkuasetelma melko lupaavalta. Mielestäni tästä olisi saanut aikaiseksi vaikka mitä hienoa. En kuitenkaan oikein päässyt sisälle tarinaan, ja jotenkin tuntui, etteivät kirjoittajat oikein itsekään tajunneet, miten hyvä idea heillä oli hyppysissään. Teksti oli mielestäni jotenkin vähän tökkivää, ja hahmot hiukan ristiriitaisia. Esimerkiksi Joshin ihastuminen Emmaan oli aikaisemmin mutkistanut kaverusten välejä, mutta mielestäni Josh unohti ihastumisensa omituisen helposti alkaessaan kuolata uuden tytön perään. Lisäksi Emma oli hahmona mielestäni äärettömän ärsyttävä, ja vaikutti ainakin alussa hyvin itsekeskeiseltä. Lopetinkin lukemisen jo 70 sivun kohdalla, joten en tiedä olisivatko asiat kehittyneet parempaan suuntaan tai teinkö liian nopeita johtopäätöksiä. Sivuja olisi kuitenkin ollut muistaakseni vähän yli 300. Olen lukenut kirjasta myös hyvin positiivisia arvosteluja, joten minun sanaani ei kuitenkaan kannata liian vahvasti luottaa :D Voihan olla, että kirja ei vain sattunut olemaan minun tyyliseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti