Diktaattori kustannus, 2001
s. 360
11. testipäivä alkoi, en tiedä oikeastaan miten. Ainakin se oli alkanut. Johonkin aikaan ovikello soi, tai ainakin menin avaamaan ovea, jonka takana olivat Kristian ja Mikael. Heput tajusivat, että mulla ei ihan kaikki asiat ole kunnossa, kun yritin viisitoista minuuttia avata ovea ovikellon puolelta. Lopulta olin huutanut postiluukusta:
-Riviin järjesty! Täysrynnäkkö oven läpi, MARS!
Olin onnistunut avaamaan oven, luullakseni vahingossa.
(Paha lapsi ei taaskaan muista sivunumeroita...)
---
Juha on kolmikymppinen Helsingissä asuva herra, jonka elämän kiinnekohtana toimii suurimmaksi osaksi alkoholi ja sen väärinkäyttö. Parhaan kaverin, Kristianin, kanssa tulee ryypättyä ja keksittyä vaikka minkälaista omituista tekemistä itsensä viihdyttämiseksi. Myös melko erikoisia uusia tuttavuuksia Kristianin kautta löytyy, eivätkä nämä aina ole aivan Juhan mieleen. Töihin Juha ei paljon aikaansa tuhlaa, vaikka hetkellisesti tulee toimittua mm. kuusikauppiaana. Juha on varsin tempperamenttinen luonne, kettuilijat saavat helposti turpaan, naapurin kanssa soditaan ja kodinkoneet lentelevät ikkunasta kun urheilutulokset eivät miellytä. Kaiken kukkuraksi Juha päätyy vielä tapailemaan AA-kerhon vetäjänä toimivaa Tiinaa. Kaikista kommelluksistaan Juha kirjoittaa päiväkirjaa, jonka merkinnöistä kirja koostuu.
---
Tämän kirjan lukemisesta on varmaan vielä kauemman kuin parin edellisen postauksen kirjoista. Kuten sanottu, loppuvuodesta näitä luettuja kirjoja pääsi vähän kasaantumaan, kun en saanut aikaiseksi kirjoitella arvosteluja :D Tämän jälkeen on muistaakseni vielä kolme luettua kirjaa postaamatta, sitten ollaan vihdoin ajan tasalla! Ja koitetaan ajan tasalla pysyäkin... :P
Juoppohullun päiväkirja oli lukulistallani pidemmän aikaa, ja hipelöin sitä kirjastossa useamman kerran ennen kuin lopulta päädyin kirjan lainaamaan. Aina kirjalistaa kirjastossa selaillessa harkitsin Juoppiksen lainaamista, mutta kun sitten pääsin lehteilemään kirjaa, ei se kuitenkaan tarttunut mukaan. Mietin, onko tällä kirjalla loppujen lopuksi minulle mitään annettavaa... Epäilin etukäteen, että kirjan hahmot olisivat vain ärsyttäviä ja suututtasivat, eikä suomalainen huumorikaan kovin usein itseeni uppoa, joten odotukset eivät olleet hirveän korkealla. Lopulta kuitenkin lainasin Juoppohullun päiväkirjan, ja päätin, että luen sen sitten, kun sattuu tulemaan sellainen väli, että tekee mieli lukea jotain vähän kevyempää.
Odotukseni kirjan suhteen osuivat ikävä kyllä suurelta osin oikeaan. Päähenkilö Juha oli juuri niin ärsyttävä kuin pelkäsinkin. Hänen käytöksensä edesvastuuttomuus ja typeryys suututtivat, ja kyky olla ajattelematta mitään muuta kuin omaa napaa oli paikoittain suorastaan raivostuttava. Humalainen sekoileminen ja täysi kyvyttömyys ottaa vastuuta omista tekemisistään ei vain ole omasta mielestäni hauskaa. Juhalla tuntui koko ajan olevan tietynlainen "mulle ei vittuilla"-asenne, mutta hän ei kuitenkaan kertaakaan ajatellut, mitä oli mahdollisesti tehnyt vittuilun ansaitakseen tai kyseiseen tilanteeseen joutuakseen. Tunnen tällaisia ihmisiä (ikävä kyllä) oikeassakin elämässä, ja he ärsyttävät aivan yhtä paljon kirjan sivuilla kuin Facebook-seinälläkin.
Hahmojen ärsyttävyydestä yli päästessään kirjan huumori oli kuitenkin yllättävän hauskaa. Paikoittain tuli lukiessa hihitettyä kovastikin, ja joitain parhaita kohtia luin kaverillekin näytteiksi. Myös kirjan kuvitukset olivat ainakin osan ajasta hauskoja, ja piristivät lukemista erityisen ärsyttäviksi käyvissä kohdissa. Jostain syystä etenkin pokkarin kannen sisäpuolella oleva kuva lentävästä pastorista sai repeämään joka kerta kun näin sen... :D
Aina toisinaan mietin, miksi kirjalistalleni päätyy niin paljon kirjoja, jotka ovat aiheeltaan synkkiä tai jotenkin ahdistavia... Ja että miksi en lue ikinä mitään "kevyempiä" kirjoja. Tätä kirjaa lukiessa tuli kuitenkin todettua, että ainakaan tämän tyyppiset "kevyet" kirjat eivät minulle sovi. Jo paljon ennen kirjan puoliväliin pääsemistä tuli nimittäin sellainen olo, että olisipa tämä kirja pian ohi, että pääsisin jonkun kunnon kirjan pariin. Siitäkin huolimatta, että huumori kyllä nauratti, ja jotkut kohtaukset olivat jopa ihan sympaattisia. Silti kirja tuli luetta aika nopeasti, koska tiesin, että mitä nopeammin tämä olisi ohi, sitä nopeammin voisin aloittaa jotain muuta. En mene vannomaan, etten sarjan seuraavia osia joskus heikkona hetkenä päätyisi lainaamaan, mutta ainakin tällä hetkellä ajatus tuntuu aika etäiseltä. Ehkä sitten joskus, kun kaipaan jotain totaalista aivot narikkaan-luettavaa.
Lempihahmoni kirjassa oli ehdottomasti hieman hölmö ja sympaattinen Kristian, jota kaverit tuntuivat välillä pitävän vähän pilkkanaan. Kristian oli ihanan herkästi innostuva, ja herran älynväläyksille tuli kirjan aikana naurettua ehkä eniten. Juhan hermoille Kristian tuntui suurimman osan ajasta käyvän aika pahasti, mutta loppujen lopuksi hän kuitenkin piti Kristianin puolia ja auttoi kaveriaan, mikä sekin oli aika sympaattista.
Yhteenvetona ihan kohtalainen kirja. Ei mitenkään erityisen syvällinen tai loistava mestariteos, mutta välipalalukemisena ihan hyvä. Jos tällainen huumori uppoaa ja on parempi idiotisminsietokyky kuin minulla, tämä kirja varmasti puree! :D
---
"Siis hetkinen, sulla ei ole koskaan ollut passia ja sä etsit sitä nyt sun kämpästä", kertasin ajatuksiani.
"Aivan", Kristian vastasi pieni arkuus äänessään.
"Siis luuletko sä, että passi tulee jossain ilmaisjakelulehden välissä jokaiselle suomalaiselle?"
"Mistä minä voisin tietää", Kristian tuhahti.
"Mä annan sulle nyt loistavan neuvon. Lopeta se passin etsiminen", sanoin tarkasti artikuloiden.
"Oletko varma?" Kristian epäröi.
"Ei, kyllä se on sittenkin parempi, että sä vielä etsit sitä passia. Kyllä se varmaan vielä jostain yllättävästä paikasta löytyy", huokaisin.
"Luuletko", Kristian piristyi.
"En mä luule, mä tiedän. Mä olen ihan varma, että se passi vielä löytyy jostain. Ja muista vielä tarkistaa minkä maan passi se on. Sehän voi olla, että sä oletkin oikeasti algerialainen."
"Kiitos, Juha, kannustuksesta, mä alan heti etsiä sitä passia. Hitto, kun tietäisi minkävärinen passi algerialaisilla on..."
---
2,5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti